Bändin tarina alkoi kesällä 2008, kun Kalle, Asko ja Henkka kuoppasivat jo kuutisen vuotta kasassa olleen euralais-säkyläläisen Mortare-yhtyeensä ja suuntasivat kukin omille teilleen. Kallelle jäi kuitenkin vahvasti kytemään ajatus uudesta bändistä, joka jatkaisi vanhan pumpun heavy-linjaa. Jo tässä vaiheessa oli selvää, että tekstien kieli vaihtuisi englannista suomeksi, vaikkakin se on tuntunut kärsineen valtavirran bändien puuskuttaessa suoranaisen inflaation. Kalle ja Henkka muuttivat molemmat Tampereelle opiskelupaikkojen perässä, samalla Asko jatkoi Raumalta käsin menestyksekkäästi rumpalointiaan monivuotisen pääbändinsä Like Tomorrown kanssa.

Jo ennen vanhan yhtyeensä telakoitumista Kalle oli etsiskellyt soittajia Tampereelta tulevaa projektia varten. Koettuaan muutaman harhalaukauksen muusikoiden.net –sivuston Wanted-palstalla, hän vastaanotti seuraavanlaisen viestin torniolaiselta tyypiltä, joka oli jättänyt ilmoituksensa basistien osioon:

”joo onhan bändi löytyny mutta ei se vielä mitään tarkota :D kyllähän hevi mua kiinnostaa, tosin oon enemmän kakkoskitarana ollu hevissä, bassolla menee yleensä liian helpoksi.. mutta voishan sitä kyllä lähteä mukaan. kuuntelin tuota mortarea niin hyvältä kuulosti, että et mikkään räpeltäjä oo. musa saa olla rankkaa mutta laulu ei sais olla örinää, siinä on meikäläisen rajotukset. sillon teininä tuli dödistä veettyä mutta nyt ei kiinnosta enää sellanen. mullahan ois 8 keskenerästä thrashibiisiäki valmiina. voishan sitä sitten alotella kahestaan kotistudiohommat vaikka ei reenitiloja sais kasaaan heti.. rakennustekniikkaa lähen amkkiin opiskeleen. en tiiä vielä oonko päässy mutta pitäis olla varmanlaista ku oon opiskellu jo vuoden sitä.”

Herrojen tavattua ei ollut enää epäselvää, kuka soittaa projektissa bassoa. Pari viikkoa tunnettuaan Kalle ja Jon olivat jo kuin paita ja perse ja alkoivat toden teolla suunnittelemaan tulevaa. Yhdessä keskustelussa Jon väläytti osapuilleen ”jonkun olevan aika luihu juttu” ja tästä sikisi myöhemmin tulevan bändin nimi.

Nopeasti mukaan valikoitui soolokitaristin pestiä hoitamaan vanha tuttu Henkka, joka vasta odotteli opiskelunsa (ja asepalveluksensa) alkua. Talven koitettua nämä kolme olivat jo saaneet kasan riffejä aikaiseksi ja silloin yhä avoin rumpalin virka oli viimeisenä esteenä uuden bändin syntymiselle. Kallen ja Henkan entinen bändikaveri Asko oli jo aikaisemmin lupautunut soittamaan rummut ensidemolle. Keväällä 2009 Askon vieraillessaan Tampereella hän, lähinnä Kallen yllätykseksi, ilmaisi halukkuutensa ihan oikeaksi jäseneksi, jonka seurauksena Luihun kokoonpano oli läjässä.

Kasattuaan, viilattuaan ja valikoituaan äänitettävät kappaleensa Luihu suuntasi kesäkuussa 2009 Satakunnan perukoille Euraan, jossa Mika Peltosen Äänimaailma 71 -studiolla äänitettiin ensimmäinen ja samalla yhtyeen nimeä kantava EP. Julkaisu sai yleisöltä mukavan vastaanoton, eivätkä kriitikotkaan sitä suuremmin moittineet. Radio Rockin taajuuksille päätyi se ehkä kiekon nohevin rallatus eli ”Ruoki ja pakene”.

Intensiivisemmän treenaamisen ja sen myötä keikkailun oli tarkoitus alkaa levyn ilmestyttyä, mutta niin vain Henkan tie vei isompaan kaupunkiin Etelän suunnalla ja hänen osaltaan oli aika jättää leikki sikseen. Tämä oli kova kolaus yhtyeelle, sillä henkkamaista groovaavaa soitantaa ei tahdo olla tarjolla ylimääräisenä. Ymmärrettävästi homma siis hyytyi hyvän lähdön jälkeen.

Vaan eipä hätää! Nyt triona operoiva porukka kokosi rivinsä ja suuntasi talvella 2010-2011 uudelleen studiolle: biisejä oli ehtinyt siis syntymään siihen malliin, että joitain niistä saattaisi rohjeta julkaisemaankin. Äänimaailma71:n sisuksissa syntyikin keväällä 2011 julkaistu uusi EP nimeltään Iskulauseet. EP:ltä yleisö löytää nyt astetta rankemman Luihun, joka ei sanoituksissaan juuri kainostele kansakunnallisten ongelmien kanssa.

Ja kyllä, niitä keikkojakin on vielä luvassa. Päivämäärää on mahdoton antaa, sillä toisen kitaristin hakuprosessi on edelleen käynnissä. Myös kosketinsoittaja on havaittu harvinaisen tehokkaaksi organisaatiossa…? Uutta EP:tä? Jon Kangas laulamassa??

Aika näyttää.